Reynan kruununperijä syntyi marraskuussa 1530 odotusten vastaisesti terveenä. Elenan raskaus oli ollut vaikea ja tämä oli sairastanut paljon, minkä vuoksi kuningatar pelkäsi lapsensa olevan heikko. Tyttö kuitenkin rääkyi kuten muutkin vastasyntyneet ja pienestä koosta huolimatta ei näyttänyt mitään sairauden merkkejä. Elena ja Faran nimesivät lapsensa Sabineksi ja tunsivat sydämissään, että tuosta tulisi vahva ja hyvä hallitsija vielä jonain päivänä. Tyttö kasvoi nopeasti ja utelias luonne piti lastenhoitajat varpaillaan tämän ehtiessä jokaiseen paikkaan saatuaan jalat alleen. Sabine oli hyvin energinen ja tämän väsyttämiseen tarvittiin paljon ulkoilua ja leikkimistä, mutta tyttö nautti myös satujen kuuntelemisesta - varsinkin kun lukijana oli jompikumpi hänen  vanhemmistaan.

Pari vuotta myöhemmin perheeseen syntyi poika, Seymour. Sabine oli liian nuori ymmärtääkseen kuinka paljon veli toi hänelle onnea, kunnes tämäkin kasvoi leikki-ikäiseksi ja hän sai kaverin veljestään. Hän olisi halunnut antaa enemmän huomiota pikkusisaruksilleen, mutta hänen koulutuksensa alkoi hyvin varhain. Sabine kävi koulua ja opetteli uusia taitoja lähes joka päivä ja kateellisena mietti sisaruksiaan, jotka saivat leikkiä omia leikkejään ja kuunnella satuja. Hän kuitenkin sai viettää aikaa vanhempiensa kanssa ja nämä saivat hänet vakuutettua siitä, miten tärkeä rooli hänellä oli vanhimpana lapsena. Perheen illallistaessa yhdessä hän käyttäytyi sivistyneesti ja opetti nuorempia tekemään samoin, mutta välillä hänkin heittäytyi leikin vietäväksi etikettiä uhmaten. Elena ja Faran eivät kuitenkaan olleet liian tiukkoja kasvatuksen suhteen, sillä tytöllä olisi vielä paljon aikaa opetella kaikki tarvittava ennen valtaan nousemista.

Sabine opiskeli hyödyllisiä kieliä, historiaa ja uskontoja ihan mielellään, mutta taistelulajit olivat ehdottomasti hänen suosikkejaan. Hän viihtyi hevosen selässä paremmin kuin hyvin ja tytön pahana tapana oli karata vartijoiden huomaamatta ratsastusretkille, vaikka hän tiesi kuinka vaarallista se oli. Sabine vihasi sitä, miten hän ei saanut luottaa kenenkään ulkopuoliseen. Kruununperijänä hän tulisi olemaan aina vaarassa ja hänen olisi oltava joka hetki varuillaan.

Aina kun oli mahdollista, hän toimi vanhempiensa apulaisena taikka lastenhoitajana pienille sisaruksilleen. Luottamustehtävät saivat hänet tuntemaan olonsa tärkeäksi ja aina välillä Elena oli huolissaan esikoisestaan, joka tuntui heittävän hukkaan huolettoman lapsuutensa. Tytön pitkäaikainen haave oli päästä käymään Corassa ja nähdä aito haltia omilla silmillään, vaikka hän tiesi sen olevan mahdotonta. Naiivin ja viattoman lapsen oli vaikea ymmärtää syitä, miksi kauan sitten tapahtuneet asiat olivat vieläkin räjähdysherkkiä puheenaiheita. Vuosien kuluessa unelma unohtui ja tilalle tuli realistisempi sellainen - Sabine halusi matkustaa Mantereelle. Faranin sisko Estee ja tämän mies Theodore olivat hoitaneet ulkomaanasioita ja vierailleet Mantereella useasti, joten Elena ja Faranl uskalsivat luvata tyttärelleen pääsevänsä näiden matkaan. Sabine ei itse sitä vielä tiennyt, mutta hänelle kaavailtiin avioliittoa Ardenin prinssin kanssa ja hän saisi tutustua tulevaan aviomieheensä matkansa aikana.

 

Merimatka alkoi huonosti Sabinen kärsittyä sietämättömästä pahoinvoinnista ensimmäisten päivien aikana. Hän ei myöskään tullut toimeen Old Barnaclen kylmäkiskoisen ja ylimielisen kapteenin kanssa, joka ei osannut käyttäytyä sopivasti häntä kohtaan. Häntä ei haitannut se, että laivalla jokaisen täytyi osallistua lukuisiin askareisiin, mutta hän ei ymmärtänyt miksi kapteeni Keath oli niin armoton käskyttäessään ihmisiä ympärillään. Matkan aikana Sabine kuitenkin luovutti sydämensä ja sielunsa tuolle kyseiselle kapteenille. 

Jostain syystä Sabine kuvitteli Mantereen olevan täysin erilainen kuin hänen kotimaansa, mutta radikaalia eroa hän ei ainakaan heti huomannut. Hänen tarkoituksenaan oli hurmata kaikki tapaamansa ihmiset ja nuori prinsessa onnistuikin siinä kohtalaisen hyvin. Kulttuuriset ja yhteiskunnalliset erot saivat hänet pitämään Mantereen ihmisiä paljon ahdasmielisimpänä, mutta hän piti mielipiteensä omassa mielessään. Sabine oli niin tottunut magian käyttöön, että sen puuttuminen pisti terävästi silmään. Hän tutustui nuoreen Beaufortin prinssiin, Henryyn, joka ensisilmäyksellä huokui tylsistyneisyyttä. Tämä oli vasta neljäs kruununperijä ja nuorukainen selvästi tunsi olonsa hyödyttömäksi asemassaan.

​

Sabine osoitti mielenkiintoa prinssiä kohtaan silkasta vastuuntunnosta, sillä hän tiesi kuinka tärkeää hänen oli edustaa kotimaataan. Hänen ajatuksensa olivat väkisinkin toisessa miehessä varsinkin ymmärrettyään Ardenin vierailun todellisen tavoitteen. Beufortin suku oli hyvin vanha ja vaikutusvaltainen ja nämä tunnettiin juonittelijoina, jotka aina suojelivat omaa perhettään. Heidän kanssaan oli parasta olla hyvissä väleissä ja yhteinen sopimus toisi turvaa Reynalle, mikäli joku muu Mantereen valtio päättäisi lähteä hamuamaan Saaren aarteita. 

​

Kotimatka kului prinsessan mielestä liian nopeasti, eikä hän olisi halunnut palata Icosaan ilman kiellettyä rakkauttaan. Rakastavaiset keksivät kuitenkin keinon nähdä toisiaan aina kun Aeron saapui Reynan rannikolle. Sabine yritti tiedustella vanhemmiltaan vaivihkaa, millainen puoliso kruununperijällä tulisi olla, vaikka hän tiesi jo vastauksen. Hänen avioliittonsa tulisi perustumaan ensisijaisesti kaikelle muulle kun rakkaudelle. Estee tiesi veljentyttärensä romanssista ja varoitti Sabinea - Faran ei hyväksyisi merikapteenia kruununperijän puolisoksi ja jos heidän suhteensa paljastuisi, hän ei koskaan näkisi Aeronia uuudelleen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sabinen täytettyä 18, hänen isänsä sairastui yllättäen ja säikäytti koko hovin. Parhaat parantajat tekivät kaikkensa parantaakseen kuninkaan ja tilanne vaikutti toiveikkaalta, mutta Faran silti päätti toimia ja järjestää vanhimman tyttärensä naimisiin Henry Beaufortin kanssa. Sabine yritti ensin asiallisesti saada isäänsä muuttamaan mieltään, mutta lopulta hän päätyi anomaan kyyneleet poskillaan isäänsä perumaan sopimuksen Ardenin kanssa. Hän oli ehtinyt olettaa joutuvansa avioliittoon muun kuin rakastamansa ihmisen kanssa vasta paljon myöhemmin. Sabine oli jo vähällä karata satamaan hyläten asemansa, vastuunsa ja perheensä voidakseen olla Aeronin kanssa, mutta hän ei kyennyt siihen. Vastuulliseksi, isänmaalliseksi ja perherakkaaksi ihmiseksi kasvattu tyttö ei mitenkään voinut pettää niitä ihmisiä ja maageja, jotka uskoivat häneen. 

Sabine ja Henry avioituivat kesäkuussa 1548. Häät olivat suuri tapahtuma ja kaunis juhla, vaikkei avioparin välillä ollutkaan satumaista rakkautta. Prinsessaa oli opetettu piilottamaan tunteensa kohteliaan hymyn taakse ja kyseinen taito oli erikoisen tärkeä hänen hääpäivänään. Sabine ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin Aeronia ja tämän petettyjä tunteita. Hän sai myös todistaa aviomiehensä perheen järkyttämättömät tavat ja perinteet Beaufortien vaatiessa, että avioparin ensimmäistä yhteistä yötä tultaisiin todistamaan. Sabine tunsi olonsa häväistyksi ja kovin pieneksi heti avioliiton alkumetreillä. Oli selvää, että Beaufortit eivät välittäneet Reynan sukupuolten välisestä tasa-arvosta vaan nämä rehellisesti pitivät häntä aviomiehensä omaisuutena. 

 

Lone Oak nimisestä pienestä mökistä tuli Sabinen ja Aeronin piilopaikka, missä he saattoivat viettää aikaa loitsun suojissa. Sabine eli heidän tapaamisestaan toiseen ja yritti niiden välillä pitää itsestä kiireisenä. Hän osallistui koulujen rakennuttamiseen, lasten koulutuksen parantamiseen sekä hyväntekeväisyyteen ja hän halusi olla fyysisesti mukana toiminnassa sen sijaan, että lähettäisi vain ihmisiä tekemään asioitaan puolestaan. Kotona hänen ja Henryn ollessa yhdessä, mies piti huolen siitä, että pariskunta näyttäytyi muille tyytyväisenä. Henryllä oli kova tarve hoitaa aviomiehen velvollisuudet kunnolla, minkä Sabine tietenkin huomasi heti. He nukkuivat eri huoneissa, mutta Henry piti huolen, että heidän oli mahdollista saada jälkikasvua. 

 

Parin vuoden jälkeen oli selvää, ettei heidän välillään ollut rakkautta. Henry tiesi Sabinen ajatusten olevan muualla ja hovin juorukellot jakoivat tietojaan Beaufortin rakastajista. Henry ei sietänyt sitä, ettei Sabine panostanut heidän liittoonsa enemmän taikka kunnioittanut miestään kuten vaimon kuului. Sabine ymmärsi, minkälaiset paineet tuolla oli. Sabine tiesi Henryn kiinnittävän katseensa mieluummin miehiin ja hän pystyi hyväksymään sen, sillä Reynassa sellainen oli hyvin tavallista. Ardenissa vastaavanlaiset suhteet olivat syntiä ja Beaufortit seurasivat myös Henryn liikkeitä alinomaa. Henry ei löytänyt vaimonsa suhtautumisesta minkäänlaista lohtua. Sen sijaan tämä humaltuneena alkoi tarttua Sabineen lujemmin kiinni ja mies purki turhautumistaan suljettujen ovien sisällä. Tietyn ajan jälkeen Sabine ei enää taistellut vastaan.

 
Sabine tiesi, ettei voinut ikuisesti käyttää neidonruusua raskauksien ehkäisyyn - hänen oli synnytettävä Henrylle ja hänelle perillinen jossain vaiheessa. Hänen sydämensä särkyi jouduttuaan ilmoittamaan Aeronille kantavansa Henryn lasta sisällään. Ihmiset puhuivat armottomista myrskyistä, jotka velloivat merillä, mutta Henry sen sijaan rauhoittui odottamaan heidän perillistään. Vuonna 1552 Sabine synnytti maailmaan kauniin tyttölapsen, jonka hän nimesi aviomiehensä kanssa Blairiksi. 
 

Sabine ja Aeron palasivat vanhoihin kaavoihinsa. Tietenkin kaikki oli hieman erilaista Blairin syntymän jälkeen, mutta he eivät voineet sille mitään. Vuodet vierivät ja hän sai oppia, ettei ihmiset voineet muuttua. Henry oli hyvä isä heidän tyttärelleen, mutta entistä julmempi Sabinea kohtaan. Sabine saattoi unohtaa kaikki ikävät asiat Aeronin seurassa, eivätkä he puhuneet sanaakaan prinsessan aviomiehestä. Hän ei oikeastaan kertonut kenellekään, mistä mustelmat olivat peräisin. Hänen oli helppo syyttää lähitaisteluharjoituksia kaikista fyysisistä merkeistä. 

​

Vuonna 1557 kruununperijä sairastui äkillisesti. Hänen koko kehonsa tuntui olevan liekeissä, eikä nainen pysynyt jaloillaan. Oireet viittasivat myrkytykseen, mutta mikään vasta-aine ei toiminut. Hänen kuntonsa huononi nopeasti parantajien magiasta huolimatta ja vuorotellen hänen läheisensä kävivät jättämässä hyvästit. Hän joutui esittämään vahvaa pienen tyttärensä nähden, mikä oli lähes mahdotonta. Sabine päätyi kirjoittamaan kirjeitä tyttärelleen, jotka tämä voisi avata kasvettuaan vanhemmaksi. Hän anoi isäänsä päästämään Aeronin näkemään häntä ja sillä kertaa Faran suostui, miten tämä olisi voinut sanoa ei kuolevalle tyttärelleen? 

​

Sabine vaipui tiedottomuuteen ja ainoastaan hengityksen tahtiin kohoileva rinta kertoi hänen olevan hengissä. Päivät kuluivat ja hiljalleen hänen ruumiinlämpönsä laski kohti normaalia. Herättyään hän ei osannut sanoa kunnolla, mitä oli tapahtunut. Hän ei aikonut palata enää pimeään tiedottomuuteen - hän oli aivan liian itsepäinen kuollakseen niin nuorena. Heti kun hän pystyi pitämään kynää kädessään, Sabine lähetti Aeronille kirjeen kertoakseen selvinneensä. Parantuminen kävi kuitenkin hitaasti eikä hän ollut enää itsensä näköinen poistuessaan huoneesta omin jaloin.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Heti kun Sabine voi paremmin, Henry salli itsensä ilmaista kuinka pettynyt tämä oli. Beaufort ei kestänyt sitä, että Sabine oli pyytänyt Aeronin luokseen kuolinvuoteellaan ja viimeistään silloin tuo oli ymmärtänyt, mistä oli kyse. Hän joutui kestämään aviomiestään vielä vuoden verran, kunnes Henry kohtasi loppunsa matkallaan pohjoiseen Reynaan. 

Beaufortit eivät hyväksyneet Henryn kuolemaa taikka uskoneet sitä, että kapinalliset olisivat tappaneet tuon. He tiesivät Sabinen suhteensa ja Henryn tavasta pahoinpidellä vaimoaan, mikä oli riittävä motiivi heidän mielestään. He pitivät Sabinea syyllisenä ja päättivät kostaa pitämällä hänet ja Aeronin erossa toisistaan. He pääsivät lähelle Blairia ja uhkasivat satuttaa tyttöä, mikäli Sabine ei pysyisi kaukana kapteenista. Hän ehti lähettää Aeronille viimeisen kirjeen, jossa pyysi miestä pysymään varmuuden vuoksi kauempana Reynasta, kunnes hän keksisi keinon saada yliote kiristäjistään. 

​

Sabine ei kuitenkaan saanut parannettua asemaansa vaan hän joutui elämään jatkuvassa ahdingossa Beufortien seuratessa hänen jokaista liikettään. Hänelle oli kidutusta pysyä poissa Aeronin elämästä ja repivä ikävä kasvoi hänen sydämessään joka päivä enemmän. Ei hän osannut elää ilman kapteenia ja tämän rakkautta. Sabinen ennestään heikko sydän pirstaloitui lopullisesti hänen nähtyään Aeronin pitelevän toista naista käsipuolessaan. Hän tunsi miehen tarpeeksi hyvin tietäessään, mitä tuon hymy tarkoitti. 

​

Nykyään Sabine on vain varjo entisestä itsestään. Hän on taitava esittämään voivansa hyvin ja olevansa iloinen, mutta silmistä puuttuu hänelle ennen ominainen säihke. Ilman Ronan Ulfsonin ystävyyttä hän ei olisi selvinnyt tunteidensa kanssa taikka voinut levähtää hetkeäkään - hän tietää Ronanin pitävän Blairin turvassa tämän kohdellessa tyttöä kuin omaansa.